Blogi – Päivin Öin

4 tammikuun, 2023

Myyntitapahtumat kuluvalle vuodelle

Tänä vuonna taidankin liikkua hieman vähemmän, sillä opettaminen vie niin suuren osan ajastani.

Lista elää ja somekanavillani kerron ajankohtaisista tapahtumista. Aina on mukava tavata kasvotuksin, tervetuloa tapahtumiin moikkaamaan.

Rovaniemen kädentaitomessut 4.-5.5.2024 Lappi Areena

Turun käsityöläismarkkinat 27.-30.6.2024 ~~Aboa Vetuksen edustalla~~ EIKU vastarannalla työmaan vuoksi!

Hämeen keskiaikafestivaalit 16.-18.8.2024 Hämeenlinnan linnanpuistossa

Oulun kädentaitomessut 12.-13.10.2024

Suomen kädentaidot 15.-17.11.2024 Tampereella

29 joulukuun, 2022

Villasukkakonsteja

Muutama kuukausi sitten tarvitsin matkakudinta ja päätin tehdä ison kasan ohuita villasukkia kaupan sukkia korvaamaan. Jalassani kaikki kaupan sukat kiristävät ja erityisesti talvella kantapäät kuivuvat. Nyt muutaman kuukauden jälkeen voin sanoa, että kaupan sukkiin ei ole paluuta. Puikot 2-2½ ja ihana ohut laadukas sukkalanka käyttöön ja jalat tykkäävät!

Siinä tehdessäni junassa ja muutamassa muussakin puolijulkisessa paikassa olen havainnut, että on asioita, joita sukkia neuloessani teen, mutta joita ei ole missään ohjeissa kerrottu. Niinpä päätin tehdä postauksen villasukkakonsteistani.

Tykkään tehdä ihan perinteistä kantapäätä muutamalla omalla muunnoksella ja kärkikavennukseni opetti minulle Eila-mummo – niinkin läheinen sukulainen kuin ex-mieheni veljen vaimon äiti 😀

Vaan konsteihin!

29 joulukuun, 2020

Joulukorttiaskareita

Varoitus, sisältää tuotesijoittelua 🙂

Joka vuosi haluan omin pikku kätösin askarrella joulukortit, yleensä teen niitä ylimäärin, loppuja sitten myyn joulun alla markkinoilla. Korttini ovat aina jotenkin yksinkertaisia idealtaan, en ole sellainen runsas skräppääjä. Tämän vuoden kortteja tehdessä tuli innovoitua muutama näppärä konsti, joten ajattelin kirjoittaa niistä muutaman sanan vinkiksi muillekin.

Halusin käyttää kesän kalligrafiakurssilta Suomen Taidetarvikkeelta ostamiani ruiskuvärejä (Marabu Art Spray) ja liimakynää, johon kiinnittyisi kultapaperit ja glitterit ja kaikki! Liimakyniä oli kahta sorttia, tasaterä ja teräväkärkinen, johon sitten päädyinkin.

Mutta mutta. Värin ruiskuttaminen olohuoneessa ei olekaan ihan hyvä juttu. Joten jotain piti keksiä!

30 lokakuun, 2020

Kaarrokevillapaita kookkaalle

Lähdin tekemään miehelleni ja itsellen Riddaria kirjasta Jónsdottir: Islantilaisia neuleita. Valitsin malliksi Riddarin ja aloin innoissani hommiin. Mieheni oli helppo nakki, hänen kokonsa löytyi suoraan kirjasta, mutta kun suurin rinnanympärys kirjassa on 111 cm ja minä olen 135-140 cm, niin ihan itsestään selvää ei ole se, mihin ne lisäsilmukat kaarrokevillapaidassa laitetaan. Myöskään käsivarsieni ympärysmitta ei ollut kirjan tekijälle mitenkään tuttu, suurin hauis on hänellä 42 cm, kun minun allini kaipaa 52 cm viihtyäkseen hihassa. Vihaan kittanoita hihoja ja kiristäviä vaatteita. Vaatteiden pitää istua.

30 lokakuun, 2020

Laskutikun käyttäminen neulomisen apuvälineenä

Tästä asiasta olen jo pitkään luvannut kirjoittaa. Käytän neuloessani koko ajan laskutikkua, kun neulon jostain ohjeesta ja jostain syystä ohjeen silmukoiden määrä ei täsmää siihen, mitä olen tekemässä. Syy voi olla siinä, että haluan eri koon kuin mikä ohjeessa on neuvottu tai haluan käyttää eri lankaa tai erikokoista puikkoa ja siksi ei täsmää neuletiheyteni ohjeen neuletiheyteen.

Mutta asiaan. Moni ei edes tiedä, miltä laskutikku näyttää. Minun ikäluokkani sai opetella sen käytön muistaakseni oppikoulun 3. luokalla. Eli noin 13-vuotiaana. Joten ei se voi olla liian monimutkaista 😀
Laskutikkuja on erilaisia, tässä muutama kuvassa.

7 marraskuun, 2018

Huovutetut tossut

Tehtyäni kymmenkunta vuotta ja yli tuhat paria näitä huovutettuja tossuja, olen nyt päättänyt, että teen enää langat loppuun ja uusia hahtuvia en osta… uskoo ken tahtoo 😀

Joten nyt voin hyvillä mielin antaa ilon kiertää ja neulovan kansan tehdä näitä ihanasti jalkaan istuvia tossuja omiin tarpeisiinsa.

16 syyskuun, 2018

Sijaistoimintana sytykeruusuja

Se tilanne, kun pitäisi tehdä jotain hirvittävän paljon tähdellisempää, ja sitten tekee vaan jonkun niistä (monista) tekemättömistä töistä pois nurkista kuleskelemasta… Varmasti tuttu tilanne jokaiselle.

Minulla se tapahtui tällä viikolla sytykeruusujen kanssa. Iso kasa munakennoja odottaa kierrätystään, eikä paikallinen lintuharrastajakaan tarvinnut lisää kennoja maatiaiskanojensa munille. Telkkaria katsellessa pilkoin ja kokosin. Manasin näitä uusia munakennoja, jotka on “pilattu” niillä keskitörröttäjillä. Kunnes keksin, kuinka saan niistä jotain kaunista.

Ruusut ennen dippausta.

24 kesäkuun, 2018

Keraamikkojen matka Nizzaan 5.-13.6.2018

Turun keraamikkojen killan ulkojäsenenä osallistuin keramiikkamatkaan Ranskan aurinkorannikolle. Aurinko tosin oli juuri silloin Suomen päällä, mutta se ei menoa haitannut. Ranskankielentaitoinen matkanjohtajamme Pia oli järjestänyt meille oman talon Villeneuve-Loubet’ssa ja vuokra-auton, jolla sitten suhailimme ympäriinsä keramiikkakohteissa ja muissa kulttuurikohteissa. Mukana myös Jonna, Outi ja Tiina. Hyvä matkaseurue!

Aurinkorannikko?

11 toukokuun, 2018

Heissan kaikille!

Sivut ovat päivittymässä pikku hiljaa uuteen muotoon.
Kaupan pitäisi jo toimia, vaikka tuotteita on vasta rajallisesti. Joten kyllä, nyt voi jo tilata, jos sieltä jotain mieluisaa löytyy.
Mutta moni paikka kaipaa vielä pientä hienosäätöä. Jos jotain ihan ilmeisiä virheitä löytyy, niin laittakaapas siitä viestiä minulle vaikka yhteystietosivun yhteydenottolomakkeella.
Toukokuun helteet ovat hieman pehmentäneet itse kunkin henkisiä voimavaroja, mutta kärsivällisyyttä, kyllä tämä tästä pikkuhiljaa muotoutuu 😀

10 lokakuun, 2017

Mummukin tarina

Liekkimummukin tarina alkoi jo vuonna 2006, kun rakensimme puupolttoisen keramiikkauunin pihaani. Olen tehnyt niitä siis satoja! Nykyisellään värivalikoima on kolme eri väriä – musta, valkoinen ja turkoosi – mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää, kun liekki tekee väreille omia temppujaan. Turkoosi voikin tulla uunista ulos oranssina, valkoinen keltaisena, musta on sentään aika luotettavasti mustaa, useimmiten.

Laskeskelin, kuinka monta kertaa otan jokaisen mukin käteeni ennen kuin se on valmis. Päädyin lukuun 21. Ja siitä puuttuu kaikki ne “eikut”! Ihan käsittämätön määrä työvaiheita. Tällä videolla halusin päästää teitä näkemään pienen vilauksen pajastani, näkemään kuinka yksi keramiikkaesine valmistetaan.