Sijaistoimintana sytykeruusuja

Se tilanne, kun pitäisi tehdä jotain hirvittävän paljon tähdellisempää, ja sitten tekee vaan jonkun niistä (monista) tekemättömistä töistä pois nurkista kuleskelemasta… Varmasti tuttu tilanne jokaiselle.

Minulla se tapahtui tällä viikolla sytykeruusujen kanssa. Iso kasa munakennoja odottaa kierrätystään, eikä paikallinen lintuharrastajakaan tarvinnut lisää kennoja maatiaiskanojensa munille. Telkkaria katsellessa pilkoin ja kokosin. Manasin näitä uusia munakennoja, jotka on ”pilattu” niillä keskitörröttäjillä. Kunnes keksin, kuinka saan niistä jotain kaunista.

 

Ruusut ennen dippausta.

Nyt niitä tuli sitten kahdenlaisia, osa on juurikin siitä törröttäjästä täytetty, ja koska sillai meinasi jäädä kannet käyttämättä, pyörittelin niistä sitten narulla kasaan kurotun pienemmän ruusun. Yhdestä kymmenen munan kennosta tuli näin noin 5-6 sytykeruusua.

Sitten tulikin se dippausvaihe. Kynttilänjämistä ei ole pulaa, niitä tuotan itse ja niitä minulle moni kantaa. Mutta miten nämä nyt sitten dippaisi niin, etteivät sormet aivan pala? Keksin siihen mielestäni oivan konstin tuosta puutikusta. Sain sen avulla upotettua niin pitkäksi aikaa, että imi itsensä kylläiseksi sulaa kynttilää. Ja nostettua valumaan, jotta ei niin enää sitten tarttuisi tarjottimeen. Värit ovat suoraan kierrätyskynttilöistä, joita hieman värin mukaan lajittelin.

 

Tarkkasilmäinen huomaa, että en käytä vesihaudetta sulattaessani kynttilöitä. Se olisi viisasta, mutta olen niin hurjan hätäinen, että pelaan tuon tutun lieteni kanssa ihan sujuvasti, välillä nopeammin sulattaen, välillä hyvin pienellä lämmöllä. Ja missään tapauksessahan tuota ei vahtimatta saa jättää, steariiniparafiinihöyry ei kovin kummoista kipinää tarvitse syttyäkseen.

Nyt on näitä joksikin aikaa 😀
Puupolttoisen keramiikkauunin lisäksi löytyy tontiltamme viisi muutakin tulipesää, joihin tulen sytyttäminen on niin näppärää sytykeruusun kanssa.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti