Kaarrokevillapaita kookkaalle

Lähdin tekemään miehelleni ja itsellen Riddaria kirjasta Jónsdottir: Islantilaisia neuleita. Valitsin malliksi Riddarin ja aloin innoissani hommiin. Mieheni oli helppo nakki, hänen kokonsa löytyi suoraan kirjasta, mutta kun suurin rinnanympärys kirjassa on 111 cm ja minä olen 135-140 cm, niin ihan itsestään selvää ei ole se, mihin ne lisäsilmukat kaarrokevillapaidassa laitetaan. Myöskään käsivarsieni ympärysmitta ei ollut kirjan tekijälle mitenkään tuttu, suurin hauis on hänellä 42 cm, kun minun allini kaipaa 52 cm viihtyäkseen hihassa. Vihaan kittanoita hihoja ja kiristäviä vaatteita. Vaatteiden pitää istua.

Siispä mitattuani itseni ja tehtyäni testineuleen neuletiheyden selvittämiseksi, totesin, että silmukoita tulee julmasti lisää. Ensimmäisessä yrityksessäni lisäsin ne suoraan suhteessa villapaidan kaarrokkeeseen, ja koska kuvion mallikerta leveästä alareunastaan on 8 silmukkaa, tuli minulle 47 mallikertaa. No. Olisihan se järjellä pitänyt tajuta, että jos sektoreita lisätään määrättömästi, niin ympyrä ei enää pysy tasossa. Eli kaarrokkeeni lähti nousemaan olkapäiltä kuin tanskalaispapin kaulus! Tämä koepala lähti purkuun…

Eli en siis voi rajatta lisätä kaarrokkeen mallikertoja, mutta silmukoita on saatava rutkasti lisää. Rinnanympärykseni olisi 244 silmukkaa. Hihani saisivat kainalon kohdalta olla 94 silmukkaa eli yhteensä 432 silmukkaa. Tästä pitää vielä vähentää kainaloiden alle jäävät, jotta saan tiedon siitä, montako silmukkaa pitää olla kaarrokkeen alaosassa. Päätin laittaa kainaloihin 14 + 2 + 2 = 18, joista nuo yksittäiset ovat ylhäältä kudottaessa lisäyksiä ennen kaarrokkeen jakamista hihoihin ja vartaloon. Tämä lisäisi hieman istuvuutta. Eli luvusta 432 saan vähentää 4*18 silmukkaa (kaksi kertaa hihoista ja kaksi kertaa vartalosta kainalon alta) joten kaarroke olisi 360 silmukkaa alhaalta (76+104+76+104 jaettuna hihoihin ja etu- ja takakappaleisiin). Koska tämä vaatisi mallikertoja 45, josta jo tiesin, että ei tule onnistumaan, oli ainoa ratkaisu tehdä kaavion alas yksi uusi lisäys, jolloin mallikerta onkin 9 silmukkaa leveä alhaalta ja siten mallikertoja tulisi “vain” 40, kun kirjan suurimmassa koossa on 37. Tämä voisi onnistua. Laitan tähän kuvan suunnitelmastani.

Olinhan aloittanut ylhäältä kahdesta syystä: voin sovitella kriittisiä paikkoja helpommin ja jos lanka loppuu, niin helmaan voin aina keksiä jotain uutta kuviota. Tuossa kohtaa sovittaessa näytti jo aika lupaavalta. Hartiat eivät kiristäneet, kainaloissa on tilaa, hihat riittävän löysät.

Päätin tehdä ensin hihat loppuun. Kirjan mallissa hiha oli alhaalta 48 silmukkaa ja mieheni paidassa se tuntui kivalta, joten siihen tähdätään. Jotta 94 silmukasta pääsee 48 silmukkaan, pitää parikavennuksia tehdä 23 kappaletta “alasauman” molemmin puolin. (MItään alasaumaa ei tietenkään tule, mutta sen kuvitteellisen :D). Eli päätin tehdä kavennuksen joka 5. kerros. Mieluummin pitkä kuin lyhyt hiha, joten ehdin kaventaa 19 kertaa ja sitten otin loput ylimääräiset silmukat seuraavalla kavennutkerroksella. Tässäkin oli kiva, kun sovittaminen oli helppoa!

Kuvassa näppärä kikka kavennusten ja kerrosten laskemiseen. Punainen lanka on ohuin, minkä omistan, se on tuolla pienellä kanavaneulalla kaksin kerroin ilman mitään solmua.

Molemmat hihat tehtyäni työnsin hihat puseron sisään, koska villapaidassa alkoi jo olla painoa, ja roikkuvat hihat eivät mitenkään helpottaneet villapaidan pyörittelyä sylissä. Loputtoman pitkän ajan kuluttua sain puseron valmiiksi enkä malttanut olla sovittamatta sitä heti paikalla! Kyllä tuli hyvänkokoinen. Mistään ei kiristä, mikään ei kiusaa tai pullota. Kaikki langathan päättelen jo niitä työhön tuodessani tai poistaessani, joten enää pitää pätkiä ylimääräiset langanpätkät, tehdä tuo etikkavesikastelu ja parin päivän kuluttua on oma Riddari valmiina talveen!