Villasukkakonsteja
Muutama kuukausi sitten tarvitsin matkakudinta ja päätin tehdä ison kasan ohuita villasukkia kaupan sukkia korvaamaan. Jalassani kaikki kaupan sukat kiristävät ja erityisesti talvella kantapäät kuivuvat. Nyt muutaman kuukauden jälkeen voin sanoa, että kaupan sukkiin ei ole paluuta. Puikot 2-2½ ja ihana ohut laadukas sukkalanka käyttöön ja jalat tykkäävät!
Siinä tehdessäni junassa ja muutamassa muussakin puolijulkisessa paikassa olen havainnut, että on asioita, joita sukkia neuloessani teen, mutta joita ei ole missään ohjeissa kerrottu. Niinpä päätin tehdä postauksen villasukkakonsteistani.
Tykkään tehdä ihan perinteistä kantapäätä muutamalla omalla muunnoksella ja kärkikavennukseni opetti minulle Eila-mummo – niinkin läheinen sukulainen kuin ex-mieheni veljen vaimon äiti 😀
Vaan konsteihin!
Vahvistetun kantapään konstit
Ensimmäinen konstini koskee vahvistetun kantapään silmukoiden määrää. Laitan kantapäähän aina yhden lisäsilmukan seuraavalta puikolta. Esim. jos silmukoita on yhteensä 64, on kantapäässäni 33 silmukkaa ja lepäämässä 31 silmukkaa. Miksi? Koska näin saan vahvistetulla neuleella samanlaiset reunat. Vahvistetussa neuleessa neulon aina kaikki oikean puolen silmukat ja nurjalla puolella jätän neulomatta parittomat silmukat, paitsi viimeisen tietysti neulon. Koska nurjia on vaan kurjempi neuloa. Langanjuoksut jäävät nurjalle puolelle.
Toinen konsti koskee kantapään reunasilmukoita ja silmukoiden keräämistä kantapään jälkeen. Kerroksen viimeisen silmukan neulon aina oikein ja kerroksen ensimmäisen silmukan nostan neulomatta oikein. Eli reunaan jää sellainen pykä, josta on sitten helppo poimia silmukat kun jalkaterää jatketaan kantapään jälkeen. Ja kun olen poiminut silmukat, neulon ne niin kuin kuva osoittaa, eli etsin sen paikan, jossa molemmat langat tulevat neulotuksi yhtäaikaa. Koitin ottaa tuosta kohtaa kuvan. Eli en poimi vain sitä poikittaista vaan myös sen taaemman silmukan samalta kohtaa. Siten vältän reiät tuossa liitoskohdassa.
Kolmas konstini on kantapään korkeudessa. Teen aina 2-4 kerrosta enemmän kuin yleensä neuvotaan. Perinteinen ohje oli että tee yhtä monta kerrosta kuin on kahden puikon yhteenlaskettu silmukkamäärä. Jos on 64 silmukkaa varressa, pitäisi tehdä 32 kerrosta, joiden sivuista saisi sitten poimittua ne 16 per puoli. Mutta tykkään, että korkeampi istuu paremmin. Tuo vahvistaminen “madaltaa” kantapäätä, ja sitä kompensoidakseni teen muutaman lisäkerroksen ja siis poimin 1-2 silmukkaa enemmän sivuilta. Hiukka enemmän kavennettavaa, ei haittaa. Kiilakavennukset teen aina joka toinen kerros, minulla sitä kavennettavaa on hieman enemmän kuin yleensä. Jopa kymmenen silmukkaa ohuella langalla per sukan puoli.
Neljäs konstini on kantalapun tekemisessä. Jätän reunoihin aina parillisen määrän silmukoita, jotta kantalappu olisi taas vahvistettuna symmetrinen. Esim tuo mainittu 33 silmukkaa jakautuisi minulla 10-13-10. Silloin ne vahvistusraidat jatkuvat niin, että kavennuksen viereinen on molemmilla puolilla neulottu ja vasta se kolmas silmukka nurjalla nostetaan. Kun reunassa on parillinen määrä, asettuvat nostetut silmukat kantalapussa samoihin paikkoihin.
Päättelykonsti
Eila-mummon kärkikavennukset tekevät kärjestä kivan pyöreän eikä kärkeen tule mitään saumamaista painamaan pikku varpaita. Usein on sen kavennetun silmukan viereiset lenkin jotenkin venyneitä ja varvas niistä tahtoisi läpi. Tätäkään ongelmaa ei Eila-mummon kärkikavennuksilla tule. Pitkään luulin tekeväni jotain jota kutsutaan säteittäiskavennukseksi, se on vielä erilainen kärkikavennus. Tähän kärkikavennukseen menee minulla noin 40+ jalalla noin 5,5 – 6 cm, joten hieman aiemmin pitää aloittaa kärkikavennukset.
Sanallisesti kuvaisin tämän näin:
Kavennukset tehdään joka toisella kerroksella. Jos puikolla on parillinen määrä silmukoita, kavenna kaksi keskimmäistä keskenään yhteen neulomalla. Ja jos puikolla on pariton määrä silmukoita, kavenna kaksi viimeistä keskenään yhteen neulomalla (tai vaihtoehtoisesti kaksi ensimmäistä, mutta omaa silmää miellyttää enemmän se kaksi viimeistä).
Ja koska joka toisella kavennuskerroksella on parillinen määrä ja joka toisella pariton määrä, tehdään näitä vuorotellen. Ja muista tehdä välikerros! Kun puikoilla on enää 7 silmukkaa, jätän välikerrokset tekemättä, joten kaventuu nopeammin ja pyöreämmin. Kun puikoilla on kullakin kolme silmukkaa, neulon ensimmäisen silmukan kaikista silmukoista läpi ja kiristän ja päättelen.
Ja koska monelle on helpompi lukea kuvaa, piirsin iloksenne sellaisenkin 😀
Muutama aatos lopuksi
Olen aina ihmetellyt intoa laittaa se kerroksen vaihtokohta jalan alle. Ne kaikki vaihtokohdassa olevat ylimääräiset langanjuoksut ja kaikki muukin hässäkkä. Niinpä itse laitan kerroksen vaihtokohdan jalan syrjään, missä ei langat hierrä askeltaessa. Varmasti makuasia tämäkin.
Aina silloin tällöin intoudun kokeilemaan jotain uutta, viimeisimpänä oli tämä italialainen aloitus. Novitalla oli mukava ohjevideo youtubessa. Ja kun siitä somessa kuvan laitoin, oli pakko laittaa todo-listalle toinen joustava aloitus nimeltään lappilainen aloitus alias old norwegian cast alias german cast. Heti seuraavat sukat aloitan tällä silmukoiden luomisella.
Minkäslaisia konsteja sinulla on ollut? Olisipa kiva kuulla, millaisia Eila-mummon konsteja teidän neulontamatkallanne on osunut, mitkä ovat osoittautuneet niiksi helmiksi, joita aina vaan toistaa.
PS. Tuo lappilainen/old norwegian/german aloitus (cast) olikin sitten ihan huippuhyvä eli tämä menee jatkoon. Löytyi monta videota juuri näillä nimillä. Hääräämön video taitaa olla ainoa suomenkielinen, mutta se ottaa silmukan alakautta. Muissa videoissa otetaan silmukka yläkautta. Joten minäkin aloitin ottamaan silmukkaa yläkautta. Varmaankin makuasia vai tuleeko alakautta joku pieni kierto silmukkaan? En ole varma. Mutta jatkoon tämä aloitus. Joustaa paremmin kuin normi. Ei purkee yhtä helposti kuin normi. Ainoa silmää haittaava seikka on se nurjan näköinen kierto, jos ensimmäinen kerros onkin oikeita silmukoita. Mutta tähänkin varmaan silmä tottuu!
No Comments