Keraamikkojen matka Nizzaan 5.-13.6.2018

Turun keraamikkojen killan ulkojäsenenä osallistuin keramiikkamatkaan Ranskan aurinkorannikolle. Aurinko tosin oli juuri silloin Suomen päällä, mutta se ei menoa haitannut. Ranskankielentaitoinen matkanjohtajamme Pia oli järjestänyt meille oman talon Villeneuve-Loubet’ssa ja vuokra-auton, jolla sitten suhailimme ympäriinsä keramiikkakohteissa ja muissa kulttuurikohteissa. Mukana myös Jonna, Outi ja Tiina. Hyvä matkaseurue!

Aurinkorannikko?

Ensimmäinen matkapäivä

Päivän pääkohde on keskiaikainen asumus Saint Paul de Vence, Chagallin kaupunki, jossa myös poikkesimme modernin taiteen museossa, siellä sydämeni vei Lee Bae -nimisen taiteilijan hiillostetusta puusta tehdyt veistokset ja maalaukset. Niin mielettömän hienoja! Sävyjä. Kiiltoa. 

Toinen matkapäivä

Aloitimme tämän päivän Biotin lasikylästä. Itse toimiva tehdas oli mäen alla, kylä museoineen jälleen mäen päällä. Molemmat kohteet olivat todellakin näkemisen arvoiset.

Sieltä jatkoimme Vallaurikseen, näyttelyn avajaisiin A.I.R. Vallaurikseen. Kutsu oli tullut sähköpostiin. Oli melkoinen yllätys havaita, että koko vanhan kaupungin kaikki galleriat ja työhuoneet olivat avoinna iltamyöhään kuukauden ensimmäisen torstain kunniaksi! Elävää musiikkia, viiniä ja pientä purtavaa. Ja aivan ihania kohtaamisia paikallisten keraamikkojen ja muiden taiteilijoiden kanssa. Tulipa siellä vastaan yksi umpikujakin… ruukuntekijän umpikuja! Täältä ostin paikalliselta keraamikolta Rachèle Riviereltä mustekynän keraamisen varren. Hän oli sen koristanut grafiikalla.

Keraamikkojen umpikuja

Kolmas matkapäivä

Iltapäivällä aioimme tapaamaan paikallisia rakupolton merkeissä. Joten aamupäivällä voi kiivetä (!) yhden mäen alas ja ylös. Tutustuimme omaan kyläämme. Talomme oli mäen päällä ja valtavan viehättävät portaat kiemurtelivat alas kaupoille. Jonna oli jo muutamana aamuna reippaillut aamulenkin leivänhakumatkalla…

Matkalla rakupolttoon pysähdyimme Grasseen ja Cabris’iin. Anitta, siellä asuva suomalainen keraamikko, ohjasi meitä sitten loppumatkan Valbonneen. Isäntämme Georges oli rakentanut mielenkiintoisen raku-uunin ja polttorutiinikin oli kovin erilainen kuin me kursseilla pruukaamme. Kaunista jälkeä tuli!

Uuni ladotaan kylmänä.

Ja uunin valmistumista odotellessa voi syödä sisilialaisittain 🙂

Kukin odottaa omat tavaransa omiin astioihinsa.

Hyvät suojaukset ovat paikallaan jo savun takia.

Mielenkiintoinen hyllyratkaisu.

Neljäs matkapäivä

Pääsimme Sam Baudelairen kotiin osallistumaan kuoppapolttoon. Esineitä oli kiedottu erilaisiin sulfideihin kastettuihin kankaisiin ja jopa lasitteita käyttivät tässä yhteydessä. Erittäin mielenkiintoista! Kuoppa ladottiin ja sitten onkin hyvää aikaa syödä hyvin.

Esineet valmisteltuna uuniin.

Alkuun kosteata puutarhajätettä.

Ja lopuksi ihan isoja pöllejä.

Kuoppa jäi hautumaan ylihuomiseen saakka, me jatkoimme matkaa paikalliselle luonnonsuojelualueelle, jossa oli markkinat. Myös paikallisia keraamikkoja oli edustettuna. Jalkoja liotimme Loupissa. Hurjan kuuma päivä!

 

Viides matkapäivä

Sunnuntai julistettiin turistipäiväksi ja lähdimme ajamaan kohti tekojärveä Lac-de-Ste-Croix. Matkalla kuitenkin poimittiin mielenkiintoinen keramiikkamuseo Terra Rossa Salernesissa. Järvellä killuimme hetken polkuveneissä rentoutuen ja pienen matkan Verdonin kanjonia pitkin. Vau mikä paikka!

Laskeskelimme ehtivämme vielä fajanssikaupunkiin, Ranskan kauneimmaksi mainittuun Moustiers-Ste-Marie’een. Siellä voisi varmaan viettää monta päivää. Silmä lepäsi.

Jatkoimme matkaamme kanjonin pohjoispuolta pientä tietä pitkin, söimme eväitä siellä puolivälissä taivasta ja palasimme pieniä kinttupolkuja serpentiiniä pitkin yöksi kotiin. Oli kiva seikkailu!

Näköala tekojärvelle.

Kuudes matkapäivä

Lähdimme Antibesiin katsomaan kasvitieteellistä puutarhaa ja sinne avattua ympäristötaidenäyttelyä. Ja samalla kävimme kalaravintolassa. Tykkään.

Iltapäiväksi purkamaan kuoppapolttoa Roquefort-le-Pin’ssä. Vau mitä tuloksia poltosta tuli!

Viimeinen matkapäivä

Palautimme auton kentälle ja lähdimme katsomaan Nizzan vanhaa kaupunkia. Melko väsyneet ovat jalat viikon mäen päälle rakennettujen kaupunkien ja matkan aikana nousseen kuumeen jälkeen. Mutta vielä askel hieman nousee. Eihän sitä voinut käydä Nizzassa käymättä Nizzassa! Lentokentälle palattuamme saimme kuulla lennon olevan kolmisen tuntia myöhässä. Tuli aika pitkä odotus. Mutta saimme ruokailla rauhassa, tehdä viimeisiä ostoksia kentällä ja kyllä uni sitten lentokoneessa pitkän päivän päälle maittoi.

Mitä matkalla opin?

Keramiikasta. Todella monella se ainoa polttolämpötila oli 1000 astetta. Raakapoltot, lasituspoltot, rakupoltot ja kuoppapoltot kaikki samaan lämpötilaan. Puupolttoisia uuneja emme matkalla nähneet kuin museossa. On kuulemma liian vaarallista polttaa tulella. Metsäpalovaara.

Auton ajamisesta Ranskassa. On todella eduksi, jos pelkääjän paikalla istuu ranskankielentaitoinen viilipytty. Kiitos Pia! Niitä monikaistaisia liikenneympyröitä en vieläkään ymmärrä, mutta toisaalta viikon aikana ei auto lisää naarmuja saanut. Ihan aina se ei ollut meidän ansio, kyllä ranskalaiset osaavat ajaa hienosti! Väistellä eksyneitä turisteja 😀

Kotona meitä kaikkia odottivat uudet haasteet, Jonnalla näyttelyn pystytystä, minulla puu-uunin polttaminen. Onneksi on siinäkin hyviä ihmisiä, jotka vaan rauhallisesti pakottavat toimimaan minutkin. Kiitos Paula, kiitos Iida, kiitos Atta. Melkein loppuivat voimat, mutta melkein ei lasketa!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti