Mattojen uusi elämä – kahdesti

Tänään minun piti tehdä jotain ihan muuta. Huomenna on vieraitakin tulossa. Leipoa. Hieman siistiä nurkkia. Hommailla puutarhassa. Tehdä saunan vuosisiivous. Ja siitä se sitten lähtikin.

Saunan pukuhuoneen lattialla on vuoden ollut kasa mattoja, jotka eivät oikein kenellekään ole kelvanneet. Oikein vanhan ajan räsymattoja. Kunto on muuten ihan hyvä, muutama kaipasi hieman pesua, mutta päät ovat hieman rispaantuneet. Eli kaipasivat uutta päättelyä.

Leikkasin päästä muutaman kuderivin verran, jotta vielä olemassaolevat solmut saisi pois ja sitten purin noin kymmenen senttiä, jotta sain esille loimea uusia päättelysolmuja varten. Ja sitten pesemään ne muutamat. Ihan normijuttua. 🙂

Saisin niistä loistomatot, jos ihan kaikki ei olohuoneeseen sopisikaan, niin kaikille joku paikka varmasti löytyy, eipä mene edellisen sukupolven työ hukkaan.

Mutta sitten aloin katselemaan sitä puretun kuteen kasaa. Sehän on raaka-ainetta. Osa ihan hapertunutta, mutta osa todellakin hyvässä kunnossa. Siihen on joku käyttänyt tunteja leikatakseen tuon kaiken. Roskiin? Vai voisiko tuosta jotain tehdä?

Saunan pefletit ovat tulleet tiensä päähän. Talvella ei ole mukava istua kylmällä laudalla. Olen pitkään halunnut tehdä pajuneliöillä jotain. Tarviiko lisää syitä etsiä sitä isompaa virkkuukoukkua. Löysin koot 10, 12 ja 15. Kymppi tuntui luontevalta.

Pajuneliön ohjeen otin täältä. Tämä ei kuulemma ole se ihan alkuperäinen, mutta sopi minulle hyvin. Työskentely oli joutuisaa, mutta langan jatkaminen oli hieman työläämpää.

En ollut innokas käyttämään ompelutekniikkaa, en myöskään halunnut jokaista langanpäätä päätellä, joten tein sillai kun nahallakin. Pienen reiän molempiin päihin ja pujotan läpi. Toinen kude pitää pujottaa koko matkaltaan omassa päässään olevan reiän läpi. Tuli sievä ja toivottavasti kestää hyvin.

Koitin tästä löytää jotain kivaa kuvaa, mutta ei oikein löytynyt. Joten alla pien kuvasarja. Keltainen on se, joka on jo työssä kiinni. Uusi kude työnnetään vanhasta läpi. Ja viimeiseksi uuden kuteen toinen pää pujotetaan koko matkaltaan omasta reiästään läpi. Muutama vinksaus ja liitos näyttää viimeisen kuvan kaltaiselta.
Tämä on niin vanha juttu, että tällä on varmaan joku nimikin, kertokaa mulle, jos sen tiedätte!

  

Paikkapaikoin oli kuteessa mukana materiaalia, jonka vaan jätin pois ja siirsin roskiin. Näin kävi mm. nailonsukkahousuille. Nekin on mattoihin kierrätetty silloin joskus. Vieläkö joku tekee mattoja näin tarkkaan kaikki vaatteet kierrättäen?

Pefletin valmis koko oli noin 40*40. Voi harkita, josko jatkaisi muutaman kierroksen ihan pylväillä. Ihanan paksu, ei todellakaan peppua palella talvellakaan. Ja hieman lisää elinaikaa saivat nuo kuteet.

Käsittämättömän hyvälaatuisia kankaita on silloin joskus tehty. Heti, jos mukana oli keinokuitua, oli kudekin ihan haperoa. Ehkä me vähän voisimme harkita, mistä vaatteemme nykyisinkin teemme. 😀