BuJosta

Käsityöläisenä on aina monta rautaa tulessa, koska ei vaan ole varaa palkata asiantuntijoita hoitamaan kirjanpitoa, markkinointia, tuotteiden valmistamista, pakkaamista ja myymistä ja pajan siivooja on sen sotkijakin, kumpikin vie aikaa 😀

Joulukuussa lueskelin facessa jaetun Hesarin NYTin artikkelin bullet journalista. Ajatus on kytenyt päässäni koko joulumyynnin ajan ja tämä systeemi on tuntunut aina vaan paremmalta. Viime syksynä aloitin uuden käsityöharrastuksen, kirjansidonnan, ja nämä kaksi yhteen liitettynä ovat kuin kohtalon sormi – näin on tarkoitettu.Joulun välipäivinä tutustuin aiheeseen lisää ja tämä vuosi alkoi sitten hieman vinoon menneen kirjan kanssa bujoa kokeillen. Josko tämä systeemi toisi ajanhallintaan sitä apua, mitä on oikeastaan koko digitaalisen kalenterin ajan (7 vuotta!) hieman kaipaillut. Itse sain kovasti apua systeemin keksijän, Ryder Carrollin, omalta sivustolta. Hän edustaa sitä minimalismia, jota itsekin kaipailen. Ja selkeyttä!

Kalenteri, muistikirja, päiväkirja, mitä muita ominaisuuksia tuohon vielä saankaan mahtumaan? Osoitteistoa hieman pohdin, mutta ainakin toistaiseksi jäi pois. Ensin haluan nähdä, kauanko tuo kirja, 128 sivua, riittää!

Bujoyhteisö tuntuu vannovan viivoitettujen ruudutettujen tai pisteruudutettujen nimeen. Tästä olen omalla linjallani, puhdas sivu on paras. Ei ole pakko kirjoittaa suoria rivejä tai laskea ruutuja. Mielikuvitus saa laukata niin kuin tahtoo. Hurjan hyvä apuväline sivujen jäsentelyyn löytyi kirjoituspöydän laatikosta. Pino shapluunoja!

Ja omatekoisen kirjan etuna on sekin, että sivut ovat hieman paksumpaa paperia, joten ei niin paljon paista läpi, jos tussilla kirjoittaa.
Ihan ensimmäiselle aukeamalle kuuluu laittaa sisällysluettelo. Niin minäkin tein. Onneksi. Pari päivää myöhemmin olen nimittäin sivulla 39. Hieman innostuin.

Aukeama on se yksikkö, jonka minä hahmotan, joten aukeama kerrallaan edetään. Seuraava taso on tulevaisuusloki kuukausitasolla. Siihen niitä asioita, mitä kalenteriin kertyy. Nyt jo mietin, että yhden aukeaman taidan just nyt pyhittää vuodelle 2018. Jotain kun sinnekin jo pullahtelee. Tässä puolen vuoden aukeama.

Hyvä ja käyttökelpoinen on kuukausiaukeama. Yksi sivu kuukauden päiville ja toinen niille hommille, mitä pitäisi joutaa tekemään. Tein jo helmikuunkin, kun tuli muutama idea siihen. Tämä on varmaan ihan “tuhmaa”, mutta… ei aina ole pakko olla kiltti. Huomasin nimittäin sen, että tehtäviä on hyvä hieman luokitella rooleittain. Yksityisminä, opettajaminä, keraamikkominä, kirjanpitäjäminä,…

Ja se taso, jolla minä vasta työskelen, on viikkotaso. Jollain vielä kiireisemmällä ihmisellä sen varmaan pitäisi olla päivätaso, mutta minun hommani niin päivän päälle ole. Valitsin tuollaisen viikon, joka ei vielä ole ajankohtainen, niin ei kenenkään tarvitse tuntea itseään yksityisyyden loukkaajaksi 😀 Tuonne mahtuu päiväkohtaisia, ajoitettuja, tehtäviä ja viikkotason tavoitteita. Esim. viikon liikunnat mietin kerrallaan viikko eteenpäin, niin tulee vaihtelu otettua myös huomioon.

Ja sitten noita tuikitarpeellisia lista-aukeamia, muutama vain ihan ajatukseksi siitä, mitä se voisi olla. Niin monta hätäisesti kyhättyä paperinippua sai surmansa viime viikon aikana! Tässä on mulla “mukaan messuille myymään” ja “opetustuokioita keramiikasta” -aukeamat. Ja netti on pullollaan vaikka mitä ihanaa!
 

Tässä systeemissä ehkä kaikkein hienointa on se, että kukaan ei sano, mitä pitää olla tai olla olematta. Mikä voi olla henkilökohtaisempi kuin oma kalenteri-muistikirja! Ei voi olla väärää tapaa tai oikeata tapaa. Carrollin idea isosta ajanyksiköstä kohti pienempää kolahti mulle heti. Rakastuin siihen välittömästi. Just tätä olen kaivannut.

Iloisia bujoiluja itse kullekin. Mun joululoma alkaa olla valmis, olen koittanut pysyä erossa työn teosta ja tehdä vaan kaikkea kivaa. Maanantaina alkaakin sitten opetus, sen myötä täytyy ryhdistäytyä muillakin elämän osa-alueilla!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti